keskiviikko 25. toukokuuta 2011

How much they gave How less I took

Iltaa. Tämän viikon olen elänyt pienen kiireen ja jännityksen alaisena. Sunnuntaiaamuna sain kaveriltani viestin, notta laivallako ajattelin Suomeen seilata tuhkapilven peittäessä taivaan. Olen seurannut tilannetta aktiivisesti ottamatta ennustajista juurikaan tolkkua. Suomen lehdistön mukaan suuremmalta kaaokselta vältyttäisiin, ruotsalaiset ovat täysin päinvastaista mieltä ja britit tarkkailevat tilannetta. Toivottavasti lento onnistuisi ja pääsisin perille ongelmitta. Ei jäämisessä muuten vikaa olisi, mutta ensimmäinen työvuoro on merkattu jo maanantaille.

Toiseksi viimeinen yö olisi alkamassa ja olo on uskomaton. Ei lainkaan sellainen fiilis, että parin päivän kuluttua (toivottavasti) korkoni kopisevat Broad streetin sijasta Helsingin kaduilla. Tämän ja eilisen päivän olen istunut koululla työskentelemässä, kuin viimeistä päivää ja tänään palautin viimeisen moduulin lopputyön ja huomenna olisi etsittävä toisen kurssin ohjaava tutor, jotta saan palautettua portfolioni. Fashion design opinnot ovat siis loppusuoralla ja jään odottamaan postilaarini äärelle todistuksen saapumista.

Taisin mainita miten päädyin kameran eteen keikoilemaan tekorusketuksessa viime viikolla. Aivan jäätäviä kuvia, joille olen hihitellyt pitkin päivää. Tässä yksi esimerkkinä:

Oli oikein antoisaa mahduttautua 36 koon vaatteisiin näin 38 kokoa suosivana.



Printtailessani portfoliota ja trendikirjaa päätin photoshopin avustuksella kokeilla miltä tänäpäivänä näyttäisin pitkässä suorassa tukassa. Tykkään rastoista ylikaiken ja jos omani olisivat yhä edelleen siistissä kunnossa, en harkitsisi niiden leikkaamista; vaan kun irtohiuksia sojottaa joka välistä eivätkä tykkää pysyä tyven sisällä olen vakavasti harkinnut kasvattavani kesän ajan tyveä ja 'pätkäiseväni pääni' syksyyn mennessä. Saahan päähän aina kiinnitettyä kuiturastat, jos ikävä rastoja kohtaan yltyy äärimmilleen.


Yksi pakkomielteistäni on kuvata lyhtypylväiden lisksi katukylttejä.

Taidemuseo.

Viime yönä sain valtaisan ajatustulvan ja kynän sauhutessa raapustelin ajatuksiani paperilapuille ja oli hassua havaita miten osa ajatuksista kumpusi päähäni englanniksi. Aloin harkitsemaan uuden blogin luomista, johon kirjoittaisin hieman syvällisempiä ajatuksia kuin mitä tämä blogi pitää sisällään. Käyn toisinaan henkistä taistoa blogini kohdalla enkä aina koe omakseni läjäyttää kuvia esille räteistä joihin on tullut tuhlattua euro tai kaksi. Aikoinani kirjoitin toista päiväkirjaa internetin ihmemaailmaan useamman vuoden ajan (muistaakseni aloitin kirjoittamisen vuonna 2002 tai 2003) ja koen että sen kirjoittaminen oli jollakin tavalla antoisampaa kuin tämän. Vaan katsotaan saanko aikaiseksi mitään.

Olen taas harrastanut luvattoman paljon internetshoppailua viime päivien ajan ja pakettia olisi tulossa ympäri palloa. (keväinen 'ostoslakko' kostautuu) Myös ompelutarvikkeita tuli tilailtua ja se saakin minut odottamaan entistä enemmän Berninan jälleennäkemistä.

torstai 19. toukokuuta 2011

Share this illusion with me

Viikko jäljellä. Ensi viikon perjantaina astelen Suomen maaperälle ja maanantaina aloitan työt Helsingissä. Olo on epätodellinen, toisin se on ollut sitä jo vuodenpäivät, joten ei uutta sillä saralla.

Olen aloittanut pakkaamisen ja tänään kiikutin kaksi pakettia postiin ja euroissa postikulut tulivat maksamaan 70(!!!!) Ei ihan halpaa tämä tavaroiden lähettäminen... No sain matkalaukustani viisi kiloa pois ja kävin täydentämässä laukkuani uudella parilla kenkiä. Tekisi mieli shoppailla enemmänkin, mutta laukussa on tilaa enää 7kg ja tavaraa on vielä pakkaamatta jonkun verran... Tarvitsee tänään laittaa kaikki kamat laukkuun ja punnita mahtuisiko sinne vielä yksi pari näiden lisäksi...


Ovat aitoa mokkaa ja hintaa jäi opiskelija-alennuksen jälkeen noin 20£ Ovat samalta merkiltä kuin edellisetkin.


Tällä viikolla 'pääsin' pitkästä aikaa kokeilemaan mallina olemista ja samalla tuli todistettua kuinka järkyttävältä näytänkään 'ruskettuneena'. Nämä photoshoot sessiot olivat yliopistolla ja eräs tyttö halusi minut sinne malliksi. Pääsin hoipertelemaan kameran eteen jättimäisissä koroissa ja vaatteissa joita en ikimaailmassa muutoin pukisi ylleni. Kuvat saan nähdä kunnolla huomenna ja ovat varmasti uskomattoman kamalia, sillä en omaa minkäänlaisia poseeraus taitoja. Näiden sessioiden aikana innostuin kuitenkin koroista (varsinaisista high heels:stä) entisestään ja tekisi mieli täydentää säälittävän pientä kenkäkomeroani lisää! Laskin tuossa mielessäni omistavani noin 20 paria kenkiä ja lukuun sisältyvät myös lenkkarit ja tennarit.






Tervetuloa uusille lukijoille! :)

lauantai 14. toukokuuta 2011

She's alive

Blogger on katsonut asiallisesti aiheeksi käyttäytyä vasten hyväksyttyjä normeja, mutta toivottavasti nyt toimisi.

Olen viime päivät yrittänyt epätoivoisesti pitää otetta yllä mitä koulujuttuihin tulee. Vihaan kevättä ja ns. tilanteiden muuttumisia. Uudet kujeet tulevat päälle, mutta vanhat työt olisi kuitenkin vietävä kunnialla loppuun. Matkalaukun pakkaaminenkin on aloitettu ja aika jännäksi menee kuinka paljosta saan luopua. Miten ihminen saakaan hamstrattua tavaraa, vaikka en kovasti ole edes shoppaillut kevään aikana..

Aikaa on kuitenkin ollut ja olen alkanut miettimään hiuksia. Rastat ovat roikkuneet päässä jo melkoisen kauan ja alkavat olemaan aika sotkuiset ja joka kerta kun katson vanhoja kuviani, joissa itselläni on pitkät mustat hiukset alkaa tekemään mieli muutosta. Kavereilta olen kysynyt mielipidettä ja sieltä on tullut kaikenlaista vastausta, niin lyhyestä siilistä punaisiin kutreihin. Itselläni vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole kuin kaksi: tämä tai klassinen suora musta kuontalo vähintään olkapäiden yli menevä, mutta mitä pidempi sen parempi.



Lindexin tyllihameesta on muodostunut mekoinen suosikki. En olisi joskus voinut uskoa löytäväni Lindexiltä mitään alusvaatteita kummempaa.

Istuin koulussa tavaroideni takana ja yritin teeskennellä tekeväni jotain.


Eilen tuli marsittua kamera kädessä ja räspsittyä kuvia matkanvarrelta. Tämä näkymä on mielestäni aina jännä. Modernien lasirakennusten välistä esiin astuu vanhempaa arkkitehtuuria edustava kirkko. (ei aivan välity kuvasta)


Eilen käytiin katsomassa taidekeskuksessa dokumenttielokuva tanssista. Hieman väsyneenä meinasin revetä pariinkin otteeseen hupaisille tanssiliikkeille. Pitäisi varmaan useammin katsella valtavirran vastaisia pätkiä ja jotain ei itselle niin ominaisia aiheita, ehkä niistäkin saisi ammennettua uusia ideoita.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Around west midlands

Tänään kävelin ja vietin aikaa keskustassa ja samalla kolusin muutamat kenkähyllyt lävitse uusia hieman kevyempiä kesäkenkiä etsiskellen ja melko täydellinen pari kävelikin vastaan. New Lookista 20 punnalla lunastin ne itselleni:


Vähän samalla mallilla varustellut kengät ostin viime kesänä, olivat vain mattapintaista tekonahkaa, joista pinta on kulunut täysin puhki. Syksyllä ostin tältä samalta merkiltä punaiset hieman vastaavat ja ovat olleet jalassa moitteettomat. Kuvassa olevat sukkahousut kuuluivat myös päivän ostoslistalle. Viime kesänä hieman vastaavia myytiin Lindexillä ja hamstrasin useammat, mutta taitavat olla kaikki enemmän ja vähemmän reikiintyneitä. Toivottavasti nämä kestäisivät paremmin, eivät nimittäin olleet hinnaltaan ihan Primarkkia.


Englannin sää on alkanut oikukkaaksi. Aurinko paistaa ja samaan aikan ukkostaa, sataa saavista kaatamalla ja tuulee. Tänään päätin kävellä keskustaan (sen huiman kaksi kilometriä) ja pääsin noin puoleen väliin, kun vettä alkoi tulemaan hieman rankempaan tahtiin ja irtosi taivaalta terveisinä muutama salamakin. No ei se mitään kova tuuli piti huolen hiusten, sekä vaatteiden kuivumisesta ja ennen yliopistolle pääsyä litimärkä otsatukka oli ennättänyt kuivua jo täysin.

Kävelin kamera kädessä ja räpsein kuvia sieltä ja tuolta. Tässä perusmaisemia, joissa tavallisesti liikun:





lauantai 7. toukokuuta 2011

The sky is crying

Viikko mennyt taas melko nopeasti, vaikka koulussa ei ole toistaiseksi tarvinnutkaan istua. Tunteja tällä viikolla ei ollut, joten olen tehnyt potrfoliota ja koonnut materiaalia trendikurssille. Eilen ostin lentolipun ja lopullinen paluu Suomeen on 27.5 eli kolmen viikon kuluttua olen jo maan kamaralla. Niin se vuosi vierähti :)

Vaihdosta en ole edes pahemmin tänne jaaritellut, mutta melko normaalia elämää se täällä Englannissa on ollut. Opiskelutahti on huomattavasti löyhempi (tunteja viikossa korkeintaan kolmena päivänä, nyt kevät on menty kokonaan niin että korkeintaan kahtena päivänä. Joskus hyvällä tuurilla vain yhtenä päivänä...) Tämä hidas opiskelutahti on ainakin itsestäni tehnyt laiskemman ja saamattomamman eli en pidä sitä niin positiivisena asiana. Birmingham on Englannin toiseksi suurin kaupunki eli suurin Lontoon jälkeen ja muistuttaa etäisesti Tamperetta suuremmassa koossa toki. Pakko sanoa, että kaupunki ei missään vaiheessa silti ole tuntunut mitenkään valtavalta. Asutus on levinnyt todella laajalle alueelle, mutta ei keskusta silti ole mikään mahdottomuus. (tietysti miten haluaa rajata keskustan tämän kokoisesta kaupungista...) Noin kolmannes asukkaista on muualta muuttaneita eli erikoiskohtelua et saa kertoessasi, että olet Suomesta. (muun muassa Intialaisia löytyy erittäin paljon) Alakulttuureihin olen hieman pettynyt, luulisi että tämän kokoisesta kaupungista kuitenkin löytyisi yhtä ja toista, mutta niin se vain on, että synkempi väestö on keskittynyt Lontooseen. Vaihtareista lähes kaikki ovat olleet minua nuorempia ja mitä noissa erasmus-partyissä olen käynyt, niin vaaditaan melkoista ekstroverttiyttä, jotta jaksaa 'teinien' seurassa railakkaan pop-musiikin soidessa taustalla.

Tänään jaksoin ottaa jo päivän asukuvatkin, vaikka ei mitään erikoista päällä ollutkaan. Vaatetarjontani alkaa olemaan kovin suppea täällä, sillä vein jo suurimman osan vaatteista Suomeen. Koko viikko on mennyt flunsassa ja olen ollut sen näköisessä kunnossakin.. että huh.

Hiuksille pitäisi tehdä jotain. Värjäsin pääni juuri, mutta väri ei taaskaan ottanut tyveen täydellisesti kiinni. Irtohiuksia on myös tajuton määrä, mutta niskavammaisena en jaksa pitää käsiä kovinkaan kauaa ylhäällä tunkeakseni tupsuja rastojen tyviin. Pääni on siis vapaassa käytössä stressileluna, jos joku haluaa tulla töihin.


Vaikka olen monelle sanonut, että vaatteita en tarvitsisi lainkaan enää lisää on mieleni alkanut tekemään taas erästä Collectifin mekkoa sekä Lipparin verkkopaitaa. Joku Lipiltä vaatteita tilannut, voisi valaista kauanko toimituksessa menee Suomeen?

Viime yönä koin kesän ensimmäisen ukkosen. En ollut uskoa korvia, kun ensimmäisen kerran räsähti. Suomessa kun todennäköisempää on, että toukokuussa tulee taivaalta lunta ei salamia. Tykkään ylipaljon ukkosmyrskyistä, joten toivottavasti kesä tuo niitä tullessaan.