Every morning I woke up to realize I’m on my own rest of my life.

Melkein jo totuin lomailuun ja niin viimeinen vapaapäivä lähenee loppuaan. Marssein aamusta Eurokankaaseen ostamaan uuteen projektiini loimusamettia. Paluu teinivuosille projekti tuli valmiiksi ja esittelen sen hamassa tulevaisuudessa. Samalla huomasin, jotta paikallinen Eurokangas on muuttamassa uusiin tiloihin, toivottavasti kaksinkertaistavat valikoimat siinä samalla; toisin nyt pitäisi ihan oikeasti keskittyä omien rättiompelusten sijasta päättötyöhön, vaan kummathan kiinnostavat enemmän?

Huomenna olisi istuttava tunneilla jo 8.15. Olen lähes koko kesän tehnyt iltavuoroja ja yövuoroja, jotka sopivat rauhallisia aamuja rakastavalle hyvin. Englannissakin tunnit alkoivat aina vasta kymmeneltä. Vihaan, kun en saa juoda kahvia aamuisin rauhassa ja meikitkin pitää sutasta naamaan viidessä minuutissa. En kertakaikkisesti herää, jos en saa kolmea kupillista kahvia. Tämän kaikenlisäksi olen yleensä iltapäivän/illan täysin yliväsynyt, jos aamuisin pitää kerran jo kahdeksalta olla jossain.

Olen ihan lämmennyt tälle uudelle huulipuna sävylle, jonka saa aikaiseksi kun maalaa punaisen päälle mustalla kiillolla. Toisin tuossa yksi päivä painelin ihka oikean mustan huulipunan kanssa ympäriinsä. Vaihtelu virkistää ja violetti väri on alkanut kummittelemaan mielessäni. Tarvitsisin verhot ja olen ajatellut hurauttaa moiset violetista satiinista. Myös vaatetuksessa violettia olisi kiva suosia pienellä määrällä, vaikka väri ei täydellisesti itselleni soinnukkaan.